YMPYRÄ-JUMALAN SYMBOLI

Seuraava teksti on luku(Ympyrä-Jumalan symboli) Maria Rönnin kirjasta Pyhät tanssit:

Ympyrällä ei ole alkua tai loppua. Kaarevat linjat kääntyvät pisteseen josta ne kerran alkoivat. Ne pyrkivät sisiäiseen vakauteen suhteessa sen omaan keskustaan, niin kuin ne sinkoutuvat ulospäin omasta keskustastaan.Ympärysmitan ja keskustan etäisyys on aina sama. Kun keskipistettä siirretään, siirtyy myös ympyrä. Ympyrä on ääretön, ajaton ja täydellinen. Hermes Trismegistos kirjoittaa 100-luvulla: Jumala on ympyrämme keskusta, joka on kaikkialla emmekä ole missään muukalaisia. Kaikissa kulttuureissa on ympyrä ymmärretty äärettömän, tuonpuolisen ja henkisen symbolina. Monissa kulttureissa palvottiin jumlana aurinkoa ja kuuta. Siitä historiasta omaksuttiin jumalankuvaksi myös ympyrä.

Monirenkaiset ympyrät muodostuvat kun heitämme jotakin veteen. Esihistoriallisista haudoista on löydetty tämä kuva, joka symboloi myöhemmin kolminaisuutta kristinuskossa. Platon kirjoittaa, etä kuninkaan kaupunki syntyy keskelle merta pieneen saareen veden voimasta tehdä ympyröitä . Kun ympyrä saa pinnat, tulee siitä pyörä. Danielin kirjassa Vanhassa testamentissa puhutaan  Jumalasta ja uskosta liekehtivänä pyöränä. Hes.1:18-20 on näky neljästä olennosta: pyörät olivat korkeat, pelottavat, jokaisen kehä välkehti kauttaaltaan valoa. Kun olennot liikkuivat, liikkuivat pyörätkin niiden vierellä,ja kun ne kohosivat maasta, kohosivat pyörät niiden mukana. Minne henki niitä ohjasi, sinne ne kulkivat hengen käskyjen mukaisesti, ja niiden vierellä kohosivat ilmaan pyörät, sillä pyöriä liikutti sama henki. Ympyrä joka päätyy symmetriseen ristiin, keksittymisristiin, on sitoutumisen risti, joka symboloi Kristuksen ylivaltaa. Se voi myös ilmentää paratiisia,jossa ristin neljä sivua on ne virrat jotka virtaavat ulos paratiisin keskustasta.

Jo varhain tuli ympyrästä tanssin muoto. Liike yhdistettynä näköhavaintoon suljetusta ympyrästä kuvasi yhteyttä, pyhää ja ikuisuutta. Samanaikaisesti kun tanssija on osa ympyrää ja liikkuu siinä, näkee hän ympyrän ja sen liikkeen. Ympyrätanssissa seurattiin auringon ja planettojen liikkeitä. Vanhalla ajalla siihen liittyi myös maagisisa uskomuksia,että tanssilla pystyi vaikuttamaan esim. Kevään tuloon. Tanssittiin kuin rukousta paremmalle terveydelle,sotia vastaan, rauhaa maailaman,sadetta ja aurinkoa ja onnea rakkaudessa. Sitä tehtiin pyhän puun tai jonkun muun maagisen esineen ympärillä.

Länsimaissa tämän tyyppisen tanssin jäänteet näkyvät kreikkalaisissa kansantansseissa,  juhannustansseissa tai joulukuusen ympärillä tanssittavissa piirileikeissä. Pyhissä tansseissa aloitetaan ympyrässä ja lopeteteen ympyrään. Useissa tansseissa käytetään ympyrän muotoa . Ympyrän keskusta symboloi jumalallista keskusta, josta tanssija keskittymisensä avulla saa uutta voimaa. Jumala syntyy ihmisen keskukseen, sydämeen. Sitä voimaa ihminen voi jakaa eteenpäin maailmassa.

USKONTODIALOGIN TARPEELLISUUDESTA

Sain opettaa pyhien tanssien kurssilla kulttuurikeskus Sofiassa 8-9.9.2012. Ajankohta sijoittuu ortodoksisen kirkkovuoden alkuun, jota juhlitaan Marian syntymän juhlana. Samalla rukoillaan, että jotakin uutta syntyisi meissä. Niin todella kävi, ainakin minun kohdallani. Kurssiin osallistui uskontodialogisesti mielenkiintoinen joukko ortodokseja, kirkkoonkuulumattomia, luterilaisia, henkisyydestä muuten kiinnostuneita.
Kuvassa tanssimme pyhän Sofian kirkossa,jossa vietimme myös liikemeditaatio iltahartauden. Sillä kertaa miehiä( osallistuivat äijäjoogakurssilta ) oli enemmän kuin naisia, josta erityisesti iloitsin. Piirejä muodostui kaksi alttarin ympärille. Tunnelma oli rauhallinen , kynttilät paloivat alttareilla.
VIISAUS RAKENSI ITSELLEEN TALON; TUO TALO OLI KRISTUS ITSE.

Kotiin palatessani sain kuulla ikäviä uutisia maailmalta ja tajusin uskontodialogin merkityksen taas kerran rauhan rakentajana. Tanssi ja liikekieli ovat olleet ihmiskunnan vanhinta yhteenkuuluvuuden tunnetta rakentavaa perustaa. Oma kokemukseni ja havaintoni tästä on viime kesältä, jolloin sain ohjata ryhmää ,jonka osallistujat tulivat 9:stä eri maasta. Kun sanallinen kieli puuttui, yhteys korostui.Onhan tutkimuksissakin todettu, että ne kansat jotka ovat tanssineet, ovat evoluutiossa säilyneet. Rauhaa rakentavana menetelmänä tanssilla ja liikemeditaatiolla on paljon annettavaa nykypäivän hektiselle kultuurille, joka mittaa suorituksia ja korostaa ulkoista.
Tuntemattoman kädestä pitäminen voi olla askel, joka pelottaa, mutta joka ehkä kannattaa ottaa. Oman mielen purkaminen esiintymistä vaativista suoritteista voi kestää aikaa samoin kuin jännitysten laukeaminen kehosta, mutta askle kerrallaan voi vapautua niistä asioista joita on turha selkärepeussaan kantaa. ´Niihin kaikkeen ryhmäkokemus antaa voiman.
Uutisoinnissakin analysoidaan vain Uskonnon merktyksen vähenemistä maailmassa tai lietsotaan vihakuvia toisinajattelvista, mutta vasta työstettyyään omia varjojaan valossa, voi vapautua. Vain tutustumalla toisen taustaan ja tuntemalla itsensä, uskaltaa ottaa  rauhan askeleen. Se ei ole synkretismiä, asioiden sekoittamista, vaan seisomista vakaana totuuden edessä. Nikean uskontunnustuksessakin sanotaan valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu. Siinä puhutaan kielikuvilla samasta asiasta ilman synkretismiä.
Minulle rakkaaksi on tullut tuntemattoman benediktiinimunkin kirjoitus:

Tuntematon benediktiinimunkki, joka oli perehtynyt hindumystiikkaan. Tuli intiaan 1948, kuoli 1973

Dialogi edellyttää kaikilta osapuolilta Jumalan lasten täydellistä vapautta, ihmisellä ei ole siinä mitään menetettävää.

Todellinen keskustelu ei tee kompromisseja totuuden kanssa. Ne jotka tähän keskusteluun osallistuvat, joutuvat varuksettomasti totuuden palvelukseen.

Tämä keskustelu vapauttaa ihmisen kaikista rakenteista, joita hänen historiansa, kielensä ja kulttuurinsa asettavat hänen päällensä.

Se vapauttaa hänet kaikista suojautumiskeinoista ja vääristä turvallisuuden rakenteista, joita hän on itselleen tehnyt.

Se johtaa hänet tunnistamaan totuuden itsessään. Se johtaa hartauden harjoittamiseen hengessä ja totuudessa. Avoimuus keskustelussa, avoimuus toisille pohjautuu avoimuuteen totuudelle itsessä.

Avoimuus toisiin nähden on avoimuutta sille hengelle joka on kaikkialla.

Tämä henki on mukana kaikkien olentojen ytimessä ja ihmisen sydämessä.

NUNNA KRISTODULIN ESITELMÄSSÄ ON ERÄS TANSSIIN IHANASTI VIITTAVA KOHTA.SE ON OTE LAAJEMMASTA ESITELMÄSTÄ EKUMEENISEN NEUVOSTON PÄIVILLÄ AIHEESTA:HENGELLINEN ELÄMÄ SIIRTOLAISUUTENA JA MATKANA MAAN PÄÄLLÄ. SUOSITTELEN LUETTAVAKSI KOKO ARTIKKELIN
http://www.ekumenia.fi/sen_esittaytyy/kevat-_ja_syyskokous/siirtolaisuus_heratti_keskustelua_senn_syyskokouksessa_28-29102010uudessa-valamossa/nunna_kristoduli_hengellinen_elama_matkana_ja_siirtolaisuutena_maan_paalla/
TÄSS OTE JOSSA TANSSI KUVATAAN KAUNIINA...

Jos kestää kuivan kauden, rukoilee, uskoo ja elää kuin kristitty vaikka ei saa siitä mielihyvää, niin sen jälkeen alkaa sitten varsinainen hengellinen kypsyminen. Kuivuus päättyy usein johonkin erityiseen hengelliseen kokemukseen, joka kantaa ihmistä pitkään ja vahvistaa konkreettisella tavalla hänen uskonsa. Vanhus Paisios kertoi, että hän sai kerran Athoksella sellaisen hengellisen kokemuksen, että se kantoi häntä seuraavat 10 vuotta. Mikä se oli, siitä hän vaikeni. Monesti tämä muutos sisäisessä tilassa tulee yllättäen, kuten vanhus Sofronin itsensä kohdalla, eli juuri silloin kun alkaa olla epätoivon partaalla.

Tämän nöyrtymisvaiheen jälkeenkään ei elämä kristittynä suinkaan ole aina tasaista. Usko on kuitenkin vahvistunut. Saatamme kulkea erilaisten kausien ja innostusten kautta. Jokin asia nousee pinnalle mutta sitten alkaakin haalistua. Kun kokemusta on karttunut, voi ymmärtää, ettei ole tapahtunut sen kummempaa, kuin että yksi ajanjakso hengellisessä elämässä on mennyt ohitse ja on avautumassa toinen, syventävämpi. Yksi ovi sulkeutuu, mutta toinen ovi samalla avautuu.

Olen saanut elämäni aikana tuntea tai tavata joitakin ihmisiä, jotka tullaan todennäköisesti julistamaan pyhiksi. Pyhien läheisyydessään on sellainen tunne, että elämä, merkityksellinen elämä, on juuri tässä ja nyt. Heissä on jollakin tapaa elämä itsessään. Tapasin Kreikassa useamman kerran jo mainitsemani vanhus Paisioksen. Viimeisen kerran kohtasin hänet tessalonikalaisessa sairaalassa juuri sen jälkeen, kun hän oli saanut tietää kuolevansa syöpään kolmen kuukauden sisällä, niin kuin tapahtuikin. Paljon ei edes puhuttu, mutta kovin hyvä oli olla siinä hänen lähettyvillään hänen silmiensä alla. Elämän täyteyden tunne leijaili tämän kuolemaan tuomitun munkin ympärillä. Ilo siivitti minua monta päivää tämän kohtaamisen jälkeen. Myöhemmin kuulin, että hän oli tervehtinyt kuolinuutistaan sanomalla: ”Vaikka en ole koskaan tanssinut, niin nyt panisin tanssiksi, jos vain voisin!” Hän tunsi ilmeisestikin, että kuolema vie hänet perille siihen maailmaan, jossa hän jo täältä käsin eli, vaikka se tapahtuikin kipujen kautta.

PYHIÄ TANSSEJA RUOTSIN KIRKOSSA 20V JUHLA MARKUKSEN KIRKOSSA TUKHOLMASSA

LÄHES SATA INNOSTUNUTTA TANSSIJAA YMPÄRI POHJOISMAITA KOKOONTUI 24.8 MARKUKSEN KIRKOLLE TUKHOLMAAN JUHLASEMINAARIIN. SE PÄÄTTYI TIETENKIN TANSSIIN JOTA JOHTI MARIA GABRIELA WOSIEN, PYHIEN TANSSIEN RENESANSSIN ALOITTANEEN BERNHARD WOSIENIN SISAR. TÄSSÄ TANSSITAAN ORTODOKSISEEN LITURGIAAN LIITTYVÄ SYDÄNMEDITAATIO.

Pyhää tanssia Merilapissa!

Hei kaikki keminmaalaiset, kemiläiset, torniolaiset, tervolalaiset - Merilappilaiset!!! - tanssin ystävät! Tervetuloa tutustumaan Pyhään tanssiin Kivalojoen seutuopistoon! Kirkonmäen koululla, 6.10. klo 12-16.

Auksi kerron pyhien tanssien kulttuuri- ja uskontohistoriallisista juurista.

Pyhä tanssi on meditatiivinen kehomenetelmä. Tanssin kautta kuljemme kohti olemassaolomme keskusta, saamme kokea yhteyttä ja tulla kokonaisvaltaisesti kosketetuksi. Rinkitanssin ympyrämuoto on tunnettu monista kulttuureista ja uskonnoista. Tanssimme tansseja, joiden juuret ulottuvat juutalais-kristilliseen ja Välimeren kulttuureihin sekä keskiaikaisiin luostaritansseihin. Tanssiaskeleet ovat yksinkertaisia, joten menetelmä sopii kaikille, aiempaa tanssikokemusta ei tarvita. Musiikkina käytetään eri uskontojen ja kulttuurien musiikkeja, klassista musiikkia ja kansanmusiikkia. Varaa rento vaatetus, jossa voit liikkua.

Ilmoittautumiset 28.9 mennessä 040 550 1432/ kivalojenseutuopisto@keminmaa.fi
 

JOOGA –JA TANSSIPYHIINVAELLUSMATKA  MONTSERRATIN LUOSTARIIN ESPANJAAN 3-10.5.2013

 

Montserrat on vuori Barcelonan maakunnassa, Kataloniassa. Vuori sijaitsee noin 20 kilometriä Barcelonan kaupungista luoteeseen.

Vuori on tunnettu erityisesti siellä sijaitsevasta, vuonna 1025 perustetusta benediktiiniläisluostarista (Santa Maria de Montserrat), joka on omistettu Katalonian hiippakunnan suojeluspyhimykselle, Montserratin neitsyelle (La Verge de Montserrat, tunnetaan yleisesti myös nimellä La Moreneta). Luostari on edelleen toiminnassa ja se majoittaa noin 80 munkkia. Montserratin luostarissa on erityinen huone, jossa pyhiinvaeltajien neitsyelle tuomat lahjat ovat nähtävillä. Lahjat tuodaan yleensä kiitoksen osoitukseksi esimerkiksi sairaudesta toipumisesta, lapsen syntymästä tai muista merkkitapahtumista.

Kataloniassa on perinteisenä tapana pyytää Montserratin neitsyeltä apua oman tai läheisen sairauden hetkenä (tai muuna elämän kriisihetkenä tai merkkitapahtumien edellä), ja luvata tehdä pyhiinvaellusmatka Montserratin vuorelle, jos toive toteutuu. Moni myös toteuttaa lupauksensa. Montserrat onkin siis suosittu turisti- ja pyhiinvaelluskohde, jossa vierailee vuosittain yli miljoona turistia ja pyhiinvaeltajaa.

Luostari on kuuluisa myös Marialiturgioihin liittyvistä tansseistaan 1300-luvulta. Pyhiinvaeltajat kokoontuvat aukiolle tänäkin päivänä tämän merkiksi. Montserratissa on aina tanssittu, sisällä ja ulkona. Tällä matkalla yhdistämme joogaharjoituksen, tanssin ja patikoinnin luostarin huikaisevissa maisemissa.

ALOITAMME  PÄIVÄT  JOOGALLA.TEEMME  HARJOITUKSET 

 ULKONA VUOREN RINTEELLÄ,VAHVA  MAA  ALLAMME  JA TAIVAS  YLLÄMME.HARJOITUKSET  SOVELTUVAT  KAIKEN  TASOISILLE  JOOGAAJILLE.OMA JOOGAMATTO MUKAAN.

 KESKIPÄIVÄLLÄ ON AIKAA PATIKOINTIIN MONTSERRATIN HUIKASEVISSA MAISEMISSA. ILTAPÄIVÄLLÄ TURISTIEN LÄHDETTYÄ KOKOONNUMME PYHIIN TANSSEIHIN LUOSTARIN AUKIOLLE.

LUOSTARIN MESSUT JA HETKIPALVELUKSET OVAT KUULUISIA KORKEATASOISESTA KUOROLAULUSTAAN.

 

Puolihoito,matkat, ohjelma perillä 1500e

INFO JA LISÄTIEDOT::

jooganopettaja  SJL  Johanna  Jokinen   

 +358405271897 /  info@goyoga.fi   

 

Pyhien tanssien ohjaaja, pappi Sanna Bäckvall

+46-70-2509155 / http://www.backvall.se/koko.html

 

Ekumeeniset Karmeliitat, Hannele Kivinen de Fau

+358-40-5798771 / http://www.ekumeenisetkarmeliitat.fi/index.php?js=1

 

Maikkulan kappelissa Oulussa Tanssittiin elämän puu- tansseja lähimmäisen kirkkopyhänä. Oulussa ja Helsingissä ovat alkaneeet viikottain kokoontuneet ryhmät. Niitä ohjaavat ohjaajakoulutuksessa olevat Satu, Riikka ja Tiina:
KOHTI ELÄMÄN KESKUSTA – PYHÄT TANSSIT

Pyhät tanssit ovat rukousta ja meditaatiota liikkeessä. Ne ovat kirkon hyvin varhaista perinnettä. Yksinkertaiset askeleet ja kehon liike avaavat tilaa kokonaisvaltaiselle kokemukselle omasta itsestä, Jumalasta ja yhteydestä toisiin. Rukous on vapaata ja koko olemus ilmentää sitä, kun sydän on avoin. Askeleet sopivat kaikille, kaikenikäisille ja -kuntoisille eikä tanssitaitoa tarvita.

Pyhät tanssit -ryhmä

to 6.9.-18.10. klo 17.30-18.30 Alppilan kirkossa

Kurssi on maksuton, mutta ennakkoilmoittautuminen on tarpeen.Ilm. kallio.srk@evl.fi tai 09 23403611

Ohj. tanssinohjaaja, teol. yo Tiina Sara-aho.
 

KIINTOISA ARVIO POHJOISMAISESTA NAISKONFRENSSISTA, JOSSA PYHÄÄ TANSSIA OPETTI RUOTSALINEN TANSSINOPETTJA ANN-CHRISTINE WIGERMO.TÄSSÄ TODETAAN HYVIN PYHÄN TANSSIN OSALLISTUVA LUONNE.

Nordisk ekumenisk kvinnokonferens kokoontui Skáholtissa Islannissa 7.-9. elokuuta 2012. Konferenssiin osallistui 67 naista viidestä Pohjoismaasta. Konferenssin teemalle Källor till liv (Elämän lähteitä) soivat Islannin luonnonolosuhteet erinomaiset puitteet. Veden ja tulen kädenvääntö on tehnyt maasta erityisen kiintoisan.

Suomalaisia osanottajia oli 9: Christina Elving, Marjorita Hulden, Soili Juntumaa, Heidi Jäntti, Marjatta Kaartinen, Marina Motaleff, Monika Pensar-Granroth, Mira Strandberg ja allekirjoittanut. Osallistuin konferenssiin Suomen ev.lut. kirkon ulkoasian neuvoston lähettämänä edustajana.

Nordisk ekumenisk kvinnokonferens järjestetään joka toinen vuosi ja vastuunkantaja on Nordisk Ekumenisk Kvinnokommitté (NEKK). Sitä hallinnoi Ekumenik i Norden (EIN), Sveriges Kristna Rådin (Ruotsin kristillinen neuvosto) pohjoismainen ohjelma, jota johtaa Gunnel Borgegård. Konferenssin tarkoitus on tukea naisia heidän omissa tehtävissään kirkoissa ja yhteiskunnassa.

NEKK on perustettu vuonna 1990 Kirkkojen Maailmanneuvoston Kirkot naisten tueksi -ekumeenisen vuosikymmenen (1988–1998) innostamana lisäämään naisten osallisuutta päätöksenteossa, työskentelemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuolisyrjintää sekä taloudellista epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Konferenssin teemalle Källor till liv (Elämän lähteitä) soivat Islannin luonnonolosuhteet erinomaiset puitteet. Veden ja tulen kädenvääntö on tehnyt maasta erityisen kiintoisan. Maisemassa vesi näyttäytyy kolmessa olomuodossaan: virtaavina kuohuina, jäätikkönä ja höyrynä. Tässä ympäristössä pohdittiin mikä on elämän lähteissä tärkeää, mikä on inspiroivaa, identiteettiä tukevaa, lohduttavaa. Mitkä ovat oman elämän lähteet? Mitä miljöö merkitsee ja mitä aiheuttaakaan sen tuhoaminen? Teemaa lähestyttiin hartauselämän, luentojen, työpajojen, taiteen, retkeilyn ja keskustelun keinoin.


Pyhää tanssia ohjasi opettaja Ann-Christin Wigermo Ruotsista. Uskonnollinen tanssi on vanhaa perua. Siitä puhutaan myös Vanhassa- ja Uudessa Testamentissa. Kristinuskon piirissä tanssia koskevia kieltoja on nähtävissä jo 500-luvulla, eikä ole pitkää aikaa kulunut siitä kun se yleisesti miellettiin synniksi.
1990-luvun alussa ruotsalainen pappi Maria Rönn toi Ruotsiin Keski-Euroopasta pyhän tanssin, Sakraler Tanz. Ruotsin kirkon piirissä toimii satoja pyhän tanssin opettajia ja tanssia käytetään jumalanpalveluksissa laajasti. Pyhä tanssi on eri asia kuin liturgisesta tanssi, millä yleensä tarkoitetaan pienen ryhmän tanssia jumalanpalveluksessa, voidaan sanoa esiintymistä. Pyhä tanssi puolestaan on koko seurakunnan yhteistä tanssia jokaisen omaksi sisäiseksi rakennukseksi.
Pyhä tanssi rakentuu ympyrän muodolle, sekä kirjaimellisesti että symbolisesti. Tanssitaan käsi kädessä, ympyrä voi avautua ja sulkeutua, kierrellä spiraalina tai labyrinttina. Välillä muoto jätetään, mutta siihen kuitenkin palataan; ympyrään, joka koostuu jokaisesta henkilöstä omana tärkeänä lenkkinä ketjussa. Lepäämme ympyrässä ja se kantaa meitä.
Tanssi on myös sanatonta rukousta, siinä ei tarvita verbaalisia muotoiluja, vaan läsnäoloa ja lepoa liikkeessä. Pyhässä tanssissa käytetään helppoja askelkuvioita ja kristillistä symboliikkaa sovellettuna eri kulttuurien ja aikakausien musiikkiin.

Pyhän tanssin perustason ohjaajakoulutus (6op) Helsingissä 2013



http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=ContentHiippakunnat2013-3&id=DACD600AD5CD704CC2257A5A002774FF&kohder=0

Pyhää tanssia Ekumeenisten karmeliittojen luostarissa Vartiosaaressa kesällä 2012.

Pyhä tanssi- sanatonta rukousta , yksi varhaiskirkon jumalanpalveluksen muoto

Rytminen  liikehdintä on yksi vanhimmista  ja maailmanlaajuisimmista taidemuodoista. Se on aina ilmentänyt ihmisen uskonnollista kaipuuta tuonpuoleiseen. Tanssi oli olennainen osa vanhojen kulttuurien rituaaleja ja kultteja.  Raamatun maailmassa oli myös niin. 2.Ms.15:20 kertoo Miriamista ja tanssivista naisista, jotka käyttivät rytmiikkaan tamburiinia. Daavidin spontaani tanssi Jumalan edessä ilmentää iloa, joka oli tyypillistä Vanhan testamentin maailmassa.

Kirkon liturgisessa elämässä on tanssi kokenut epäilyä ja väheksyntää. Samalla tavalla kuin 2. Samulin kirjassa Mikal halveksi Daavidin tanssia Jumalan ja liiton arkin edessä, samalla tavalla on tanssiin suhtauduttu kirkossa myös halveksien. Osa siitä on ollut reaktiota muita uskontoja kohtaan,jolloin tanssi on nähty ongelmana. Osa kirkkoisistä ja kirkon varhaisista teologeista kuitenkin näkivät tanssin positiivisena. Johannes Chrysostomos onnitteli kansaa joka sai marttyyripäivänä tanssia kauniin tanssin. Kuolema ja elämä kuuluvat siten heidän tanssissaan yhteen.Tanssi oli voittoisaa ja iloista, jossa korostettiin ylösnousemususkoa.  Myös keskiajan enkelitanssimaaluksissa on nähtävissä  tämä rakenne:kuolema ja sielunvihollisen valta on voitettu.

Roomalaisen basilikan seinällä on kirjoitus 400-luvulta: Marttyyrit tanssivat  piirissä Pyhän Hengen kanssa, joka on virvoituksen lähde.

Kirkkoisä Clemens Aleksandrialainen(150-216eKr.) kuvailee enkeleitten taivallista tanssia maallisen tanssin esikuvaksi, johon ihmisten tulisi yhtyä jo tässä ajassa. Jumalasuhde kuvattaan mysteeriksi. Tanssi on väline tuohon yhteyteen.

Ambrosius viittasi Daavidin tanssiin. Augustinus ja Athanasius puhuivat tanssin hengellisestä ulottuvuudesta. Taivallisessa Jerusalemissa tanssitaan enkelien kanssa.

Ruotsin kirkon psalmissa 172 tämä tulkinta on vieläkin nähtävissä:

Pyhässä kaupungissa he kohtaavat ystävät, rakkaat, joita maan päällä kaipasivat. Ja he leikkivät enkelten kanssa paratiisissa ja tanssivat ilojuhlassa. He lauluun yhtyvät,lauluun. Se soi, riemuiten soi.

300-luvulla alkoi kritiikki tanssia kohtaan kirkossa.Aluksi se oli kohteliasta ja koski  hyväksikäyttöä tanssin yhteydessä. Ajan kuluessa  vastustus voimistui. Tanssilajit, askellet ja liike, jotka ensimmäisinä vuosisatoina  olivat taivaallaisen ylistystä, tuomittiin nyt pakanallisina menoina.  Kirkolliskokous Toledossa 539 tuomitsi tanssin kirkollisena toimintana. Auxerressa 573 kirkolliskokus kielsi jumalanpalvelukseen osallistujia  osallistumasta kuorotansseihin samalla kun nunnia kiellettiin enää laulamasta. Tämä oli vaikea hyväksyä joillekin  tanssiville papeille ja maallikoille. Tanssitradito eli kuitenkin pienimuotoisena ja nousi uuteen kukoistukseen keskiajalla pyhiivaelluskultin myötä.

Positiivisia esimerkkejä  tanssin yhdistämisestä jumalanpalveluselämään ovat seuraavat historialliset todisteet. Kansalliset juhlapäivät muutettiin pyhimysten muistopäiviksi. Niiden ohella myös suurissa juhlapyhissä( jouluna, pääsiäisenä) ovat seurakunnat ja papit tanssineet.

Uuden testamentin apokryfikirjoista Johanneksen teot kertoo tarinan Jeesuksen ja opetuslasten tanssista Getsemanessa. Siinä Jeesus laulaa ja tanssii opetustuslasten keskellä, jotka pitävät toisiaan käsistä kiinni. Tanssi on valmistautumista hänen kärsimykseensä ja sillä on siten mysteeriluonne. Kristushymnin opetus on, että ne jotka tanssivat ymmärtävät myös olemisen muodon. Siten tanssi ei ole vain liikettä, vaan kontemplaatiota,hiljaista rukousta.

1300-luvulla Montserratin luostarissa Kataloniassa tanssittin kymmeniä Maria aiheisia tansseja kirkossa ja sen ulkopuolella. Marian ilmestyspäivänä itse piispalla oli tapana johtaa tanssia alttarin ympäri. Musiikki sisälsi toistoa ja meditaviivisia elementtejä, jotta se ei häirinnyt toisten keksittymistä Marian kunniotukseen ja rukoukseen kirkossa. 1500-luvulla Basnacon luostarin puutarhassa Ranskassa  tanssittin kulkuetansseja. Niitä myös laulettiin samalla ja ne kuuluivat koteihin asti. Sateella siirryttiin tanssimaan kirkkosaleihin sisälle. Puyn kaupungissa papit määrättiin tanssimaan suurella innolla iltarukouksen lopussa. 1600-luvulla Chalon- sur Saonessa Burgundissa tanssivat papit helluntai-iltana ja kansa ablodeerasi. Taputukset olivat liikaa piispalle joka sittemmin kielsi toiminnan. Sevillassa Espanjassa on perinne, jossa kuorolaiset tanssivat  alttarin edessä , soittivat kastanjetteja sekä lauloivat juhlapyhään soivia lauluja.

Nykyään tanssi on sallittua kristillisessä toiminnassa. Ruotsin kirkossa pyhät tanssit ovat vaikuttaneet  20 vuotta. Pastori, tanssija Maria Rönn aloitti ensimmäiset tanssiohjaajakoulutukset 90-luvulla. Tänä päivänä tanssiohjaajia on useita kymmeniä ja ohjaajakulutusta järjestetään kolmessa hiippakunnassa.

 Pyhät tanssit ovat osa kansainvälistä tanssireformaatiota 1970 –luvulla. Tanssirenesanssin johdattaja oli Euroopassa saksalainen tanssiprofessori Bernhard Wosien. Hän oli luterilaisen papin poika, luki teologiaa, mutta lopetti sen koska unelmana oli tulla tanssijaksi.Loistavan uransa jälkeen yhdisti hän kansantansseihin hengellisen ja henkisen ulottuvuuden. Nykyään  Pyhän tanssin muotoja on ympäri Euroopan katolisissa ja luterilaisissa kirkoissa.

Pyhä tanssi ei ole vain tanssia. Se on rituaali, jonka tarkoitus on uudistaa ihmisen elämä. Siten menetelmä eroaa esim. Suomessa tunnetuista ylistystansseista tai liturgisesta tanssista. Se ei ole ollenkaan esittävää vaan osallistuvaa. Ylistykseen ei pyritä suoraan vaan ihmistä lähestytään kokonaisvaltaisesti. Usein alussa onkin menneisyyden ja ennakkoluulojen käsittelyyn liittyvää musiikkia. Dramaturgisesti jäljitellään Kristuksen kärsimyshistoriaa. Uutta ei voi syntyä ennen kuin kuolee vanhalle pois. Kehoa kuunnellaan kokonaisvaltaisesti.Rytmit ja liikkeet vaihtelevat, mutta tanssi päättyy aina hiljaisuuteen. Koskaan ei voi tanssia väärin, sillä askeleet eivät ole pääasia vaan mukana olo. Askeleet ovat helppoja. Liiallista tulkintaa vältetään, että osallistujalle jää tilaa käsitellä omaa elämäntilannetta.

Tanssi on kehollinen rukous. Sen voima on ei-kielellisellä tasolla ihmisen ja Jumalan kohtaamisessa. Askeliin keskittyminen johtaa ihmistä ulos liiasta ajattelusta, joka on tyypillistä länsimaiselle ihmiselle. Tarkoituksena on laskea ihmisen sisin sen omaan keskukseen, Sydämeen. Informaatiotulvan tyhjentymisellä on hoitava vaikutus. Nonverbalinen vertaistuki luo yhteyttä, johon  Paavali seurakuntaa kehottaa. Voi alkaa tuntea kiitollisuutta ja uudenlaista iloa. Ihminen käsittelee omaa syntisyyttään,jättää sen Jumalan käsiin ja palaa sieltä uudistuneena, pyhän kokemusta rikkaaampana.

Mestari Eckhart sanoi jo että emme ole kokonaisia siinä mitä teemme , elemme ole siinä mitä olemme.

Mitä pitemmälle tanssikokemusta voi syventää, sitä tietoisemmaksi tulee sisäisestä liikkeestä. Mitä lyhyempiä askeleet ovat sitä voimakkaampi on sisäinen liike. Tanssiin yhdistetty hiljaisuus hoitaa kokonaisvaltaisesti. Kun tulee tietoiseksi omista tunteista ja varjoista, lähestyy väistämättä yhtä elämän vaikeimmista tehtävistä: Miten otan armoa vastaan ja osoitan sitä itselleni?

Pyhä tanssi antaa mahdollisuuden tunne-elämän eheytymiseen. Toisalta se hoitaa haavoja ,jotka ovat jo päässeet syntymään. Siksi menetelmässä on tärkeää, että tanssikokoontumisen jälkeen on mahdollisuus keskusteluun joko ryhmässä tai kahden kesken ohjaajan kanssa. Jumalanpalveluskäytäntöjen rikastumisen kannalta paluu varhaiskritilliseen, koko ihmisen olemuksen huomioivaan, traditoon on tärkeää. Pyhä tanssi voi parhaimmillaan olla osa tuota kehitystä ei esiintyvänä vaan osallistumiseen rohkaisevana menetelmänä.

 

Lähteet: Maria Rönn, HELIGA DANSER, VERBUM ,2005, STOCKHOLM

Karl- Gunnar Ellverson, HANDBOK I LITURGIK, VERBUM 2003, STOCKHOLM