Nordisk ekumenisk kvinnokonferens kokoontui Skáholtissa Islannissa 7.-9. elokuuta 2012. Konferenssiin osallistui 67 naista viidestä Pohjoismaasta. Konferenssin teemalle Källor till liv (Elämän lähteitä) soivat Islannin luonnonolosuhteet erinomaiset puitteet. Veden ja tulen kädenvääntö on tehnyt maasta erityisen kiintoisan.
Suomalaisia osanottajia oli 9: Christina Elving, Marjorita Hulden, Soili Juntumaa, Heidi Jäntti, Marjatta Kaartinen, Marina Motaleff, Monika Pensar-Granroth, Mira Strandberg ja allekirjoittanut. Osallistuin konferenssiin Suomen ev.lut. kirkon ulkoasian neuvoston lähettämänä edustajana.
Nordisk ekumenisk kvinnokonferens järjestetään joka toinen vuosi ja vastuunkantaja on Nordisk Ekumenisk Kvinnokommitté (NEKK). Sitä hallinnoi Ekumenik i Norden (EIN), Sveriges Kristna Rådin (Ruotsin kristillinen neuvosto) pohjoismainen ohjelma, jota johtaa Gunnel Borgegård. Konferenssin tarkoitus on tukea naisia heidän omissa tehtävissään kirkoissa ja yhteiskunnassa.
NEKK on perustettu vuonna 1990 Kirkkojen Maailmanneuvoston Kirkot naisten tueksi -ekumeenisen vuosikymmenen (1988–1998) innostamana lisäämään naisten osallisuutta päätöksenteossa, työskentelemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuolisyrjintää sekä taloudellista epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Konferenssin teemalle Källor till liv (Elämän lähteitä) soivat Islannin luonnonolosuhteet erinomaiset puitteet. Veden ja tulen kädenvääntö on tehnyt maasta erityisen kiintoisan. Maisemassa vesi näyttäytyy kolmessa olomuodossaan: virtaavina kuohuina, jäätikkönä ja höyrynä. Tässä ympäristössä pohdittiin mikä on elämän lähteissä tärkeää, mikä on inspiroivaa, identiteettiä tukevaa, lohduttavaa. Mitkä ovat oman elämän lähteet? Mitä miljöö merkitsee ja mitä aiheuttaakaan sen tuhoaminen? Teemaa lähestyttiin hartauselämän, luentojen, työpajojen, taiteen, retkeilyn ja keskustelun keinoin.
Pyhää tanssia ohjasi opettaja Ann-Christin Wigermo Ruotsista. Uskonnollinen tanssi on vanhaa perua. Siitä puhutaan myös Vanhassa- ja Uudessa Testamentissa. Kristinuskon piirissä tanssia koskevia kieltoja on nähtävissä jo 500-luvulla, eikä ole pitkää aikaa kulunut siitä kun se yleisesti miellettiin synniksi.
1990-luvun alussa ruotsalainen pappi Maria Rönn toi Ruotsiin Keski-Euroopasta pyhän tanssin, Sakraler Tanz. Ruotsin kirkon piirissä toimii satoja pyhän tanssin opettajia ja tanssia käytetään jumalanpalveluksissa laajasti. Pyhä tanssi on eri asia kuin liturgisesta tanssi, millä yleensä tarkoitetaan pienen ryhmän tanssia jumalanpalveluksessa, voidaan sanoa esiintymistä. Pyhä tanssi puolestaan on koko seurakunnan yhteistä tanssia jokaisen omaksi sisäiseksi rakennukseksi.
Pyhä tanssi rakentuu ympyrän muodolle, sekä kirjaimellisesti että symbolisesti. Tanssitaan käsi kädessä, ympyrä voi avautua ja sulkeutua, kierrellä spiraalina tai labyrinttina. Välillä muoto jätetään, mutta siihen kuitenkin palataan; ympyrään, joka koostuu jokaisesta henkilöstä omana tärkeänä lenkkinä ketjussa. Lepäämme ympyrässä ja se kantaa meitä.
Tanssi on myös sanatonta rukousta, siinä ei tarvita verbaalisia muotoiluja, vaan läsnäoloa ja lepoa liikkeessä. Pyhässä tanssissa käytetään helppoja askelkuvioita ja kristillistä symboliikkaa sovellettuna eri kulttuurien ja aikakausien musiikkiin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar